Palkitsemisia, muistoja ja tulevaisuuden uskoa Rasti-Vihdin juhlaillassa

26.9.2026

Rasti-Vihti juhlisti 50-vuotista seurataivaltaan lauantaina 19. syyskuuta Kisakalliossa. Juhlaan kokoontui mukava joukko nuoria ja vanhoja seuran jäseniä juhlistamaan viittä vuosikymmentä, joiden aikana on suunnistettu, kilpailtu, harjoiteltu, järjestetty tapahtumia, palkittu ahkeria tekijöitä ja kukaties myös eksytty.

Juhlapuheen piti seuran puheenjohtaja Niko Sorvari, joka kuvaili puheessaan elävästi seuran kehittymistä vuosien ja vuosikymmenten aikana. Viisikymmentä vuotta onkin suunnistusseuralle kunnioitettava ikä: Rasti-Vihti on siis saavuttanut hienosti aikuisen keski-iän. Vielä ei tarvitse kuitenkaan miettiä eläkeikää – rasteja riittää varmasti löydettäväksi jatkossakin. Seuran värikkääseen historiaan mahtuu monenlaista: kilpailuja, tapahtumia, talkoita, menestystä, uusia suunnistajia ja varmasti myös muutama tilanne, jossa karttaa on tutkittu hyvinkin tarkasti – ja todettu sitten, että ollaan täysin väärässä paikassa.

Onneksi suunnistuksessa on tärkeää ennen kaikkea löytää takaisin oikealle reitille. Se pätee myös seuratoimintaan.

Illan toisessa puheenvuorossa päästiin aivan seuran perustamisen tunnelmiin. Jorma Huuhtanen oli mukana perustamassa Rasti-Vihtiä vuonna 1976 ja oli iloksemme mukana juhlimassa seuran merkkipaalua. Hän jakoi muistojaan seuran syntyhetkiltä ja valotti samalla 1970-luvun suunnistustoimintaa.

Tuohon aikaan suunnistus oli epäilemättä aivan yhtä hieno laji kuin nykyäänkin. Tosin kartat, välineet ja muut varusteet olivat hieman erilaisia. Nykyään suunnistaja voi seurata GPS-jälkeä puhelimestaan ja ihmetellä, miksi reitti meni taas vähän kummalliseksi. 1970-luvulla piti ilmeisesti pärjätä enemmän omalla suunnistustaidolla. Ja jos eksyi, ei ainakaan voinut syyttää satelliitteja. Juhlapaikan seinältä saimme myös katsella hilpeitä valokuvia vuosien varrelta.

Lämpimät onnittelut kaikille palkituille! Ilman aktiivisia ihmisiä ei ole urheiluseuraa. Eikä varsinkaan suunnistusseuraa, jossa tarvitaan jos jonkinlaista osaajaa: suunnistajia, valmentajia, kilpailujen järjestäjiä, talkoolaisia, ratamestareita, kahvinkeittäjiä, autonkuljettajia, teltankantajia ja niitä henkilöitä, jotka ihan viime hetkellä muistavat, missä lähtö, maali tai kadonnut rastilippu sijaitsee.

Illan aikana saimme ihmetellä taikuri Mika Värtön uskomattomia temppuja. Hänen esityksensä sai useammankin silmäparin suurenemaan hämmästyksestä. Suunnistajalle taikatemput ovat tosin tuttu asia. Onhan suunnistuksessa jo itsessään jotain maagista: rastilippu voi olla tarkasti kartalla, mutta maastossa sitä ei näy missään. Sitten kun vihdoin löydät sen, se on ollut koko ajan aivan nenäsi edessä.

Maukkaan juhla-aterian jälkeen vuorossa oli musiikkia. Lavalla esiintyi sekä seuran junioreita että varttuneempaa väkeä, ja esitykset osoittivat hienosti, että Rasti-Vihdistä löytyy lahjakkuutta myös metsän ulkopuolelta.

Illan aikana iloista puheensorinaa kuului monesta pöydästä. Menneitä suunnistusmuistoja muisteltiin, vanhoja tapahtumia palautettiin mieleen ja uusia kuvioitakin taisi joissakin pöydissä syntyä. Suunnistusseuralle tyypilliseen tapaan tulevaisuuttakin taidettiin suunnitella – tosin siitä, löytyykö kaikille suunnitelmille vielä karttaa, kompassia ja rastimääritteitä, ei ole täyttä varmuutta.

Yksi asia illan perusteella oli kuitenkin selvä: Rasti-Vihdillä on takanaan hienot 50 vuotta, ja intoa tuntuu löytyvän myös tuleviin vuosiin.

Rasti-Vihti jatkaa siis matkaa – kartta kädessä, kompassi mukana ja pilke silmäkulmassa. Seuraavat 50 vuotta, niitä kohti suunnistetaan!