Jani Lakasen menestyksellistä suunnistusuraa on juhlistettu tänään Vihdin Nummelassa, Menestyjien puistossa.

Oheisena tiedote Vihdin kunnan nettisivuilla (linkki) ja Janin kiitospuhe.

Tervehdys ja kiitospuhe Espanjasta Sierra Nevadan korkeanpaikan olympiakeskuksesta (Centro de Alto Rendimiento, 2320m) - Jani Lakanen 11.10.2021. 

Ilokseni sain kuulla, että saan nimikkopuun Vihdin Nummelassa sijaitsevaan Menestyjien puistoon. Harmikseni en pääse tilaisuuteen mukaan. Olisin todella mielelläni tullut paikalle halaamaan sokerivaahteraani ja kertomaan teille, miten arvostan Menestyjien puistoa ideana ja henkilökohtaista kunnianosoitusta. 

Olen otettu tästä kunniasta. Kiitokset siitä kuuluvat vihtiläisille sekä erityisesti Rasti-Vihdin jäsenille ja Maria Meriläiselle, jolta ensimmäistä kertaa kuulin Menestyjien puistosta. En ole vielä puistoa nähnyt, mutta varmasti tulen mahdollisimman pian puutani ja puistoa katsomaan lapsuuden kotiseudulleni. Puistohan on uusi ja hieno tapa muistaa eri alojen menestyneitä kuntalaisia. 

Menestyksekkään suunnistusurani (8 MM-mitalia vuosina 1999-2013, maailmanmestaruudet viestistä 2001 ja pitkältä matkalta 2006 sekä MC:n kokonaiskilpailun voitto 2000) perustan rakensin Nummelan harjulla vuosina 1989-98. Näinä vuosina asuimme Harjutiellä ja treenipolkuni suuntasivat lentokentän ympäri tai Kokkokalliolle, jossa valmistauduin lähes aina tärkeisiin kisoihin Hiidenveden maisemasta nauttien. Vain vuonna 1995-96 olin Lahden maisemissa Urheilukoulussa, jossa vietin armeijavuoteni.  

Aloitin liikunnanopettajan opinnot syksyllä 1998 Jyväskylässä, mutta senkin jälkeen olin usein Vihdin seudulla käymässä ja harjoittelemassa, sillä edustin Rasti-Vihtiä ja edustusseura Deltaa (RaVi, KaRa ja HiKi) vuoteen 2004 asti ja vanhempani asuivat Nummelanharjulla vuoteen 2007 asti, jolloin esikoispoikani syntyi. Lauri on nyt täällä Espanjassa urheilijana mukana. 

Harjun poluilla sain luotua itselleni lennokkaan askeleen, joka sopi hyvin vaihteleviin maastoihin. Huippu-urani aikana pidin taidollisesti vaativista sekä hyväkulkuisista ja siten vauhdikkaista maastoista, ei siis varsinaisesti perussuomalaisesta talousmetsän ja kallioiden yhdistelmämaastosta. Ehkä juuri siksi olin parhaimmillani kansainvälisissä kisoissa, joissa maastot tarjoavat usein enemmän vauhdikasta menoa kuin Suomen suunnistuksen pääkolmiossa: Helsinki, Tampere ja Turku. 

Vihdin maastot ovat haastavia. Eniten nautin Nuuksion puolen kallioista Tervalammelta itään, koska risuja oli vähemmän. Myös Veikkolan suunnassa maastot olivat mieleisiä. Iän myötä ja suunnistuskokemuksen karttuessa fyysisesti haastavammat maastot kuten Jokikunnan alue, jossa on parikin kertaa pidetty SM-suunnistuksia, alkoivat tuntua kotoisalta. Sehän on suunnistajalle tärkeää, että tuntee olonsa metsässä kotoisaksi. 

Rasti-Vihti tarjosi aikanaan hyvän seurayhteisön ja -hengen. Isäni oli myös seuran puheenjohtajana pari vuotta. Veljeni Jonnen (nuorten maailmanmestari 1999 ja aikuisten MM-sprintin 4. 2006) ja isän kanssa kävimme aktiivisesti RaVin yhteistreeneissä, joissa fyysinen kuntopohja vaativaan lajiin rakennettiin. Timo Jokisuu on jäänyt treenien aktiivivetäjänä mieleeni. Hänen vetämänsä treenit sopivat minulle hyvin. Parhaita muistoja nuoruusvuosilta olivat vaativat suunnistuksen yhteislajitreenit lumihangessa talvisin kerran viikossa. Sieltä sain lajissa tarvittavaa kovuutta. 

Kun RaVi yhdistyi Deltan edustusjengiin, olin vaihtamassa 16-sarjaan (1992). Ilman Deltan laadukkaita leirejä ja osaavaa valmennusta vuoden 1985 maailmanmestarin Kari Sallisen johdolla, olisi huippusuunnistajaksi kehittyminen ollut vaikeampaa, ellei jopa jäänyt toteutumatta. Deltan nuorten huippujoukkueissa kilpailu oli kovaa ja viestijengit rautaisia, mitkä tukivat kehittymistäni. Sain lisäksi varhain 18-19v vastuuta merkittävien viestien ankkuriosuuksilla. Ne kasvattivat poikasta mieshuippujen vaatimuksen mittoihin.  

Seura tekee kaltaisekseen kuten sanotaan. Voin hyvillä mielin sanoa, että Vihdistä oli hyvä ponnistaa suunnistuksen huipulle ja sen olen ikuisesti velkaa lapsuuden kotikunnalleni. Olen vain syvästi kiitollinen. 

Nyt olen vastaamassa korkeanpaikan harjoituskeskukseen ja harjoitteluun siellä tutustumisesta Valmentajan ammattitutkinnolla. Vierumäeltä, Suomen Urheiluopistolta meitä on 12 hengen porukka tutustumassa Espanjan Sierra Nevadassa sijaitsevassa CAR-olympiakeskuksessa, jossa tällä hetkellä harjoittelee muiden muassa norjalainen Kristian Blummenfelt, Tokion olympialaisten triathlonin kultamitalisti. Mielenkiintoinen viikko meillä täällä korkeaan ilmanalaan sopeutumiseen, kuormittumiseen ja palautumiseen tutustuen. Korona-ajan jälkeen on kiva nähdä taas maailmaa laajemmin ja avartaa valmennuksellista näkymää sekä ammattivalmentajille että itse valmentajakouluttajana. 

Ihanaa syysiltaa ja syksyn jatkoa kaikille teille toivottaen.  

Espanjassa 11.10.2021 
Jani Lakanen